Popula meni tyystin banaaneiksi Queen-yhtyeen Greatest Hits II -platan ilmestymisestä loppuvuonna 1991. Megalomaaniseen myyntiin antoi vauhtia samaan syssyyn ajoittunut laulaja Freddie Mercuryn kuoleminen AIDSiin. Joka tuutista soi kiivaalla rumputulella The Show Must Go On, tulkittiinhan se Freddien eräänlaiseksi testamentiksi. Itse en päässyt hommassa oikein taajuudelle. The Show Must Go On on mahtipontisen mahtava rockbiisi, mutta tiheys, jolla se soi kanavilla, oli aivan liikaa.
Oma suosikkini on vuoden 1989 The Miracle-albumilla julkaistu siivu I Want It All, joka on ärhäkkäästi potkiva rockrykäisy. Siinä keski-ikäisellä Freddiellä oli kunnon uho päällä. Biisin energia tarttuu lujalla otteella killuttimista kiinni, kuitenkin silleen heterosti. Videolla tulee mainiosti esiin Freddien rockkukkomaneerit. Tsibale taisi olla aikoinaan ensikosketus Queeniin. Myöhemmin minulle selvisi, että näillä sedillä on jotain muutakin historiaa takanaan.
Oudoin ja lähtemättömin fiilis jäi kuitenkin kappaleesta You Don’t Fool Me. Biisi ilmestyi Made In Heaven -albumilla loppuvuodesta 1995. Siinä Freddie Mercury kajauttaa vielä haudan takaa ilmoille hienon äänensä. Laulu on vangitseva, mutta siitä jää kolkko ja kylmä tunne. Kuin jokin olisi vinksallaan. Selvääkin selvemmin ainakin se oli pielessä, että Mercury oli ehtinyt juhlia tuonpuoleisessa jo neljä vuotta ja kyseinen biisi oli rakennettu postuumisti hänen jälkeenjättämistään vokaalinpätkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti