Aromi, kas, ja vieläpä aromirikas

Tuijotin keittiön pöydän ääressä keltavihreään vaatetukseen sonnustautunutta kaveria, jolla oli punainen lippis päässä. Tyyppi seisoi edessäni ryhdikkäästi koko kymmenen sentin mitallaan. Vaikka olimme siinä kahden, ei bro:sta juttuseuraa herunut. Hän vain tönötti vaitonaisena, kuten usein suomalaiseen luonteenlaatuun istuu. No jaa, ei kiinnostuksen kohde ollut edes suomalainen. Ei, ei hän ollut tonttu eikä maahinen eikä leprechaun. Vaikka olisi se ollut ihan kiva, jos olisi saanut juttuseuraa tontuista. Ei tarvitsisi puhua pääasiassa koiralle. Kuitenkin oman mielenterveyden yleiskuvan kannalta oli erinomainen asia, ettei kaveri pukahtanut sanaakaan, koska hän oli Knorrin Aromat -aromisuolapurkki.

Toki aina olisi ollut sekin mahdollisuus, että olisin kirjoittanut kauniita ja maailmaa syleileviä ajatuksia elämästä, elämisen taidosta, olemassaolosta, tai vaikka ikuisesta keski-iän eksistentiaalisesta kriiseilystä. Mutta en jaksa esittää fiksua, vaikka filmaattinen olenkin. Tyhmää on paljon helpompi esittää. Mennään aromisuolalla. Miksi? Koska voin. Tarkoitan sillä, että voin kirjoittaa totaalisen tyhmää paskaa aiheesta kuin aiheesta ja ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sillä se tekee hyvää minulle. Yritän pitää näissä hommissa edes yhden ohjenuoran päässäni. Se on: kirjoita edes jotain (ihan mitä tahansa). Vaikka tappaisin ympäriltäni kaiken elollisen tylsyyteen, on silti hyvä antaa tekstin soljua ulos. Se on aina 100 % parempi kuin tyhjä paperi.

Knorrin Aromat-klassikkomaustetta on lapettu ruokiin jo ammoisista ajoista lähtien, tai ainakin vuodesta 1953, jolloin maustesekoitus tuotiin markkinoille. Sillä on ollut aina vankka asema kotien maustekaapissa. Aromat pääsi Suomessa suurennuslasin alle 2010-luvun tienoilla, kun arominvahvenne natriumglutamaatin (lisäaine E621) ronski käyttö lihajalosteissa nostettiin tikunnokkaan. Natriumglutamaatti on myös Aromatin keskeinen ainesosa.

E621 antaa elintarvikkeisiin monessa yhteydessä mainitun lihaisan umami-maun. Kuitenkin reilu 15 vuotta sitten natriumglutamaatin käyttö demonisoitiin lähes itse Saatanan kätten työksi, minkä jälkeen lihanjalostajat ynnä muut lukemattomat elintarvikefirmat ryhtyivät näyttävästi poistamaan E621:n tuotteidensa ainesosista. Pakkausten kansiin alettiin merkitä näkyvästi ”ei sisällä E621:ä”. Viime aikoihin asti on voinut havaita joissakin leikkelepaketeissa tuon merkinnän, vaikka pahimmasta kohkaamisesta on jo aikaa.

Todellisuudessa natriumglutamaatti ei ole terveydelle haitallinen aine, vaikka se aiheuttaa joillekin yliherkkyysreaktioita*. Toisaalta ihmiset saavat yliherkkyysreaktioita myös pähkinöistä, punaviinistä ja kiivihedelmistä, eikä niitäkään ole poistettu myynnistä. Mutta natriumglutamaatin käytöstä tuli mainehaitta yrityksille, joten siitä oli luovuttava. Sen käyttö oli jossain määrin riistäytynyt käsistä, että jopa tuorelihoihin saatettiin lisätä E621:ä tuomaan vahvempaa makua (tai peittämään vanhan lihan maun?).

Kaikki eivät kuitenkaan luopuneet natriumglutamaatin käytöstä. Näyttävin esimerkki on Kivikylän kotipalvaamo. Suomen suosituimman eineslihapullan Kivikylän Palvarin lihapyörykän valmistusaineissa on E621:ä. Ja hyvältä maistuu.

Natriumglutamaatin jouduttua huonoon valoon umami-maun lisäämiseksi löytyi takaportti. Sen nimi oli hiivauute. Hiivauute sisältää mm. glutamiinihappoa (glutamaattia), joka antaa lihaisaa makua. Sen lisäksi hiivauute sisältää myös muita umami-makua voimistavia aromeita. Hiivauutteella ei ole E-koodia eli se ei ole tuhma lisäaine, joten se ei pistä silmään tuoteselosteessa. Hiivauutetta käytetään nykyisin kaikessa mahdollisessa, missä aiemmin käytettiin natriumglutamaattia. Hiivauutteella on pitkä historia. Briteillä ja ausseilla on pitkät perinteet hiivauutteen käytöstä, sillä nämä kulinaristit ovat perinteisesti levittäneet leipiensä päälle hiivauutetta suoraan purkeista, jotka tottelevat mm. tuotenimiä Marmite ja Vegemite. Omituisen näköistä ja vielä omituisemmalle haisevaa ruskeaa töhnää, mutta koska on kyse brittiläisestä ruokakulttuurista, kenenkään ei tarvitse ihmetellä. 

Olen käyttänyt Aromatia ties kuinka kauan ja käytän edelleen. Hyi minua. Minusta ei ole tullut sen takia narkkaria enkä ole rynnännyt carnivorena hullun kiilto silmissä syömään lähimmän marketin lihaosastoa tyhjäksi. En tosin nykyisin käytä Aromatia muualla kuin keitettyjen kananmunien kanssa. Mutta ai että, kuinka hyvältä se maistuu sopivasti ripoteltuna.

Jälkijättöisesti kaikilla mausteilla höystetty kirjoitus: Nykyisin Aromat-maustesuolalla on vihreä lippis ja alumiininen purkki, mutta meillä kotona on vanhempi lasipurkki, jossa oli punainen lippis. Hyvin tärkeä tieto, painakaa mieleen. Tulee varmasti eteen seuraavassa pubivisassa. Tai viimeistään helvetin porteilla.

* Tutkittua ja hutkittua tietoa: ”Natriumglutamaatti: Vaarallinen lisäaine vai harmiton arominparantaja?” Suomen Kuvalehti  28.4.2010.