Myyrän mysteeri

Koitti vihdoin myyrän yö
alkoi hällä myyräntyö

kaiveli hän käytäviään
pimeässä rakenteli reittejään

väliin mutusteli multaa omaksi huvikseen
muokkasi mullasta patsaita omiksi kuvikseen

alkoipa sitten ylöspäin kiivetä
huoletta – ei maan alla ote voi livetä

hetken kohottuaan putkahti pintaan
nurmikolle viereen kauan sitten hukatun kintaan

tuokion tuijotteli tuttua kuuta
taivaankappaleen hohteessa alkoi kuivata suuta

nautti kastetta raikasta – se teki hyvää
hetken pienessä hitusessa kenties näki jotain pyhää

sukeltaa sai taas turvaisaan tunneliin
ei pitkäksi aikaa voi upota unelmiin

sokkeloissaan seikkaili vaan pian edessä seisoi
niin suuri outous että sille yhden ja toisen ajatuksen soi

oli kummajaisessa puuta ja rautanauloja
ja seitsemän salpaa ja sama määrä lukkoja

oli tunnelissa myyrä kohdannut iäkkään oloisen oven
mielen kihelmöinnissään päätti nakertaa siihen loven

mutta toimensa suoraviivaisen lopetti yhtäkkiä
jokin kuiskasi ”ainako on viisasta kokeilla kädellä sisälle pimeää säkkiä”

jäi myyrä aprikoimaan alkulähdettä kysymyksen
kuuliko äänen ulkopuolisen vaiko päänsisäisen

vaan kallistui uskomaan että on puheessa järkeä 
ei jokaista ovea, porttia, muuria kannata särkeä

mitä ikinä löytyykään oven takaa
osan hyvän ja pahan vaakakuppi tasan jakaa

jääköön objekti outo lepäämään rauhaan
sidotaan siitä solmu elämän suurten mysteerien kaulanauhaan

heräsi myyrä säpsähtäen sängystään
palasi mieleen kuva epätodellisesta näystään

vaikka jokin oven teljetyn takana odottaa
ehkä sen aika lopullisesti mielen syvyyksiin kadottaa