Kalaharin maahiset

Kalaharin autiomaassa
oli paljon maitoo maassa
siitä kasvoi maahisia
aivan vitivalkoisia
maahiset nuo Kalaharin
halus nähdä Saraswatin
vaan unohtuipa tuuma tuo
kun tuli vastaan kuuma suo
pulikoivat siinä tovin
kunnes tuli jano kovin
oli aika nousta suosta
ja heti täytyi pakoon juosta
lämpömittarimato matalin
aikeissaan on katalin
ahmaista nuo oudot olennot
tahtoi kuin hauki sudenkorennot
ei madon kotisuota turmella
vaik sen täyttäis gourmet’lla
oli maahiset jäädä pahaan rakoon
ei taipunut liero suon jakoon
tietää pikkuväki totuuden
maan mataluuden ja tuoksun sen
jo unohtui lorun loppu likainen
löytyi tiedon taulu maaginen
siinä Saraswati heille loisti
opit olemisen näille toisti
hyppien kotiin matkas väki
pian tienoot tutut kaikki näki
saadaan tarinalle loppu kiva
jossain maahisille nauroi Šiva

Julkikirjoitus: Rimpsun 12 ensimmäistä riviä kirjoitin 10.10.2011. On mahdotonta arvioida silloista mielentilaani, mikä sai minut laskettelemaan tuollaista lorua, mutta sattuuhan sitä tekevälle. Ja sattuu edelleen. Näin saatiin päätökseen tämä(kin) kesken jäänyt työ, joka on kummitellut muistitikullani 14 vuotta.