K: Mitä tapahtuu, jos paskat tulee housuun?
V: Housut tulee paskaan.
K: Mitä seuraa, jos viiltää jalkapallon auki?
V: Pallon viimeisen sauman kiinni neulonut minikokoinen indonesialainen pääsee vapaaksi.
V2: Isäsi pidättää seuraavan kahden viikon viikkorahasi uuden pallon ostoa varten.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Riippumaton
Nyt on tartuttava tärkeään aiheeseen, sanaan ”riippumaton”. Tuhansien aiheeseen tuhrattujen tuntien jälkeen voin vetää yhteen tutkimustulokseni. Tulkinta riippuu asiayhteydestä. Ta-daa! Tärkeilijät, tiedeihmiset ynnä muut intellektuellinistit sanoisivat asiayhteyden sijaan konteksti. Tässä tulokset, here’s the score:
JK: Taidanpa muuten kuulua tukimielessä yhteen vanhempainyhdistykseen. Pärkkele, siinä meni riippumattomuus.
JK2: Enkä voi tunnustaa riippumattomuutta lukuisiin eettisiin ja moraalisiin sääntöihin. Siinä meni pohja kaikelta.
- ”Vehkeeni on riippumaton.” Minulla on vehje tai objekti, joka ei riipu. Voidaan olettaa, että vehkeeni on aina jäykkänä tai kovana, mikä nyt voidaan katsoa riippumisen vastakohdaksi.
- ”Omistan riippumaton.” Minulla on riippumatto ja jollain toisella vastaavasti ei ole. Asia voidaan vinosti tarkasteltuna tulkita lällätykseksi tai leuhkimiseksi. Subjektiivisista tulkinnoista puhdistettuna kyseessä on kuitenkin vain toteamus vähän samaan tapaan kuin ”Omistan vähän vitun ison Audin, kartanon Espoossa, kultaisen Kimi Räikkösen signeeraaman Tag Heuerin ja metrisen meisselin. Mitä sinä omistat?”
- ”Tämä on riippumaton köysi.” Toisin kuin kohdassa yksi, tässä ei tarkoiteta, että köysi olisi täysin jäykkä tai ei riippuisi. Nyt puhun omistusmuodosta, kuitenkin niin päin, että riippumatolla on omistussuhde köyteen (vrt. kohta 2). Koska meillä on käsissämme vain köysi, on syntynyt tilanne, että ko. köysi on irrallaan riippumatosta. Riippumatto (ilman köyttä) on jossain muualla tai mahdollisesti kadonnut. Jos se on kadonnut, on harkittava katoamisilmoituksen tekemistä. Jos riippumatto löytyy, voidaan se ripustaa vaikka puuhun köyden avulla. Silloin toimitaan niin, että köyden toinen pää sidotaan tukevasti puuhun ja toinen pää riippumattoon. Sama toistetaan maton toisessa päässä (ei samaan puuhun). Köyttä puuhun sidottaessa on oltava tarkkana, ettei köyden toista päätä sidota epähuomiossa väärään paikkaan, kuten oman kaulan ympärille tai naapurin auton takapuskuriin.
- ”Olen riippumaton.” Tätä ei kuulu tulkita, että minä en riipu, ts. olisin konkreettisesti jäykkä. Sitä ei myöskään tulkita, että minulla olisi romanttinen suhde riippumattoon ja lause olisi jonkinlainen kieroutunut sitoutumislupaus riippumatolle. Tässä halutaan sanoa, että en ole sidoksissa mihinkään poliittiseen ryhmittymään, uimaseuraan, vanhempainyhdistykseen, salaseuraan tai muuhun yhteenliittymään, jolle olisin tilivelvollinen postauksistani tai jonka opit ja aatteet ohjailisivat jollain tavoin ajatteluani ja ajattelemattomuuttani. Voin kirjoitella tänne mitä tahansa tolkutonta hötöä ilman pelkoa siitä, että joku vaatisi päätäni vadille sääntöjen rikkomisesta. Sekin auttaa, että olen ainoa, joka lukee näitä juttuja.
JK: Taidanpa muuten kuulua tukimielessä yhteen vanhempainyhdistykseen. Pärkkele, siinä meni riippumattomuus.
JK2: Enkä voi tunnustaa riippumattomuutta lukuisiin eettisiin ja moraalisiin sääntöihin. Siinä meni pohja kaikelta.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Raanu
Raanu on perinteinen suomalainen seinätekstiili, jota on aiemmin käytetty myös peitteenä. Näin minulle kertoi Wikipedia. Olinkin arvellut sen olevan jotain sen tapaista kuin ryijy. Näyttää varmaan aika erikoiselta jollekin toisen kulttuurin edustajalle, kun suomalaisiin perinteisiin kuuluu mattojen ripustaminen seinälle. Seinämattojen harrastaminen taitaa olla nykypäivänä aika harvinaista kotitalouksissa.
Vaan miten on mahdollista, että valitsen postaukseksi aiheen, joka tympeysasteeltaan kohoaa sellaisiin lukemiin, joka ajaisi olemattomat lukijatkin harkitsemaan seppukua? No koko juttu meni näin: Miljoonasateen biisissä Kerran elämässä kertsi kuuluu seuraavasti:
Läpi myrskysään ja tuulen
läpi näiden vuosien
sinun naurusi mä kuulen kaikkialle
Minä muistan myskin tuoksun
kilinää sun korvisten
sinun selkärankas juoksun lantiolle
Vaikka satais raakaa räntää
minä muistan sun sedän
kun se kesken kaiken säntää ullakolle
Ja me maataan hetekalla
eikä huomaa mitään hän
kun sä hirviraanun alla annat mulle
Kaiken tämän turhan alustuksen jälkeen seuraa tarinan kliimaksi. Youtubessa laulua oli kommentoitu seuraavasti:
Kommentoija 1: ”Hirviraadon alla on se mun ykkösmesta.”
Kommentoija 2: ”Hirviraanun alla… ei raadon.”
Kommentoija 1: ”Kakkosmesta.”
Mielikuva hirviraadon alla rakastelusta oli niin mieletön, että olin ratketa. Samoin kommentoija 1:llä oli tilanne hyvin hallussa.
Jälkikirjoitus: Ihan kiusallani valitsin seppukun sen tunnetumman vaihtoehdon sijasta. Sivistä itseäsi, jurpo. Ja keskisormea perään.
Jälkikirjoitus nummer två: Tykkään jälkikirjoituksista, jos et ole vielä huomannut. Enkä kutsu niitä post scriptumeiksi. Kenties post rectumeiksi, mutta ehkä joku toinen kerta.
Jälkikirjoitus 3: On nämä niin kivoja.
Jälkikirjoitus 4: Okei, tämä vielä, sitten riittää. Ei kun vielä yksi. Ei sittenkään.
Jälkikirjoitus 5: Ketä yritän huijata? Ketä, ketä, ketä, ketä… mikä hiton ”ketä”? Onko se edes suomea?
Vaan miten on mahdollista, että valitsen postaukseksi aiheen, joka tympeysasteeltaan kohoaa sellaisiin lukemiin, joka ajaisi olemattomat lukijatkin harkitsemaan seppukua? No koko juttu meni näin: Miljoonasateen biisissä Kerran elämässä kertsi kuuluu seuraavasti:
Läpi myrskysään ja tuulen
läpi näiden vuosien
sinun naurusi mä kuulen kaikkialle
Minä muistan myskin tuoksun
kilinää sun korvisten
sinun selkärankas juoksun lantiolle
Vaikka satais raakaa räntää
minä muistan sun sedän
kun se kesken kaiken säntää ullakolle
Ja me maataan hetekalla
eikä huomaa mitään hän
kun sä hirviraanun alla annat mulle
Kaiken tämän turhan alustuksen jälkeen seuraa tarinan kliimaksi. Youtubessa laulua oli kommentoitu seuraavasti:
Kommentoija 1: ”Hirviraadon alla on se mun ykkösmesta.”
Kommentoija 2: ”Hirviraanun alla… ei raadon.”
Kommentoija 1: ”Kakkosmesta.”
Mielikuva hirviraadon alla rakastelusta oli niin mieletön, että olin ratketa. Samoin kommentoija 1:llä oli tilanne hyvin hallussa.
Jälkikirjoitus: Ihan kiusallani valitsin seppukun sen tunnetumman vaihtoehdon sijasta. Sivistä itseäsi, jurpo. Ja keskisormea perään.
Jälkikirjoitus nummer två: Tykkään jälkikirjoituksista, jos et ole vielä huomannut. Enkä kutsu niitä post scriptumeiksi. Kenties post rectumeiksi, mutta ehkä joku toinen kerta.
Jälkikirjoitus 3: On nämä niin kivoja.
Jälkikirjoitus 4: Okei, tämä vielä, sitten riittää. Ei kun vielä yksi. Ei sittenkään.
Jälkikirjoitus 5: Ketä yritän huijata? Ketä, ketä, ketä, ketä… mikä hiton ”ketä”? Onko se edes suomea?
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Melatoniini, tuo jumalten nektari
Olen taas viisastunut niin, että muutos on havaittavissa jopa päivänvalossa ilman kiikareita. Olen oppinut, että melatoniini on ihmisen luontaisesti erittämä pimeä- tai unihormoni, joka ylläpitää unta. Hienoin juttu melatoniinissa on se, että kyseistä hormonia saa nykyisellään suoraan lääkkeenä, joka todistettavasti auttaa nukahtamisessa. Melatoniini on siis paljon luonnollisempi vaihtoehto unilääkkeeksi kuin kovan kaliiberin kemialliset mömmöt, jotka saattavat aiheuttaa kaikenlaisia arveluttavia sivuvaikutuksia, kuten hallusinaatioita ja joukkomurhia.
Minulla oli tässä taannoin kausi, kun en meinannut millään pysyä hereillä töissä. Työni on normaalia (mikä nyt normaaliksi voidaan määritellä) kahdeksasta neljään työn ääressä kulutettavaa aikaa eikä mitään yövuoropöllöilyjä. Iltapäivisin alkoi aina armoton pilkkiminen ja välillä oli tempaistava pieni siesta vessassa, kun silmät eivät pysyneet auki. Mutta tuosta on jo aikaa, eikä minua ei ole nukuttanut töissä ainakaan puoleen vuoteen. Mikä siis neuvoksi? No melatoniini tietenkin. Tietojeni mukaan Virosta saa melatoniinia apteekeista ilman reseptiä. Eiköhän sillä korjaannu unensaantivaikeudet työpaikalla. Sama lääke moneen tarkoitukseen: toiset napsivat melatoniinia, jotta saisivat öisin unta, minä sen vuoksi, jotta saisin töissä unta.
Minulla oli tässä taannoin kausi, kun en meinannut millään pysyä hereillä töissä. Työni on normaalia (mikä nyt normaaliksi voidaan määritellä) kahdeksasta neljään työn ääressä kulutettavaa aikaa eikä mitään yövuoropöllöilyjä. Iltapäivisin alkoi aina armoton pilkkiminen ja välillä oli tempaistava pieni siesta vessassa, kun silmät eivät pysyneet auki. Mutta tuosta on jo aikaa, eikä minua ei ole nukuttanut töissä ainakaan puoleen vuoteen. Mikä siis neuvoksi? No melatoniini tietenkin. Tietojeni mukaan Virosta saa melatoniinia apteekeista ilman reseptiä. Eiköhän sillä korjaannu unensaantivaikeudet työpaikalla. Sama lääke moneen tarkoitukseen: toiset napsivat melatoniinia, jotta saisivat öisin unta, minä sen vuoksi, jotta saisin töissä unta.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Tikkaritikkufarmi
Lystikäs harrastevinkki: syö tikkareita, säilytä tikut ja perusta tikkaritikkufarmi. Chupa Chupsit ovat tarkoitukseen hyviä, koska niissä on jämäkät muoviset tikut. Kerää tikkuja vaikka purkkiin ja seuraa farmisi kasvua. Kannattaa valita läpinäkyvä purkki, jolloin farmin seuraaminen on helpompaa. Purkin ei tarvitse olla kannellinen, koska tikut eivät karkaile. Farmin kasvaminen edellyttää, että syöt tikkareita. Kun tikkuja on kertynyt tolkuton määrä, voit askarrella niistä vaikka laivan pienoismallin tai lystikkään mobilen. Tikkaritikkufarmin eräs variaatio on jäätelötikkufarmi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Joku on lukenut näitäkin joskus
-
Olen taas vaihteeksi innostunut luukuttamaan Mikko Kuoppalaa, lupaavaa nuorehkoa sanataiteilijaa (s. 1981), joka myös taiteilijanimellä Pyhi...
-
Takauma: heinäkuu 2013 ja kesä kukkeimmillaan. Riemurinnoin kaahailen Sysmän kirkonkylälle, sillä okulaareissani siintelevät maailmankaikkeu...
-
Mahtava meno, tiukka etukeno, herkällä tatsilla, rumpusatsilla, jee jee jee! Hölmö renkutus jäi päähän, koska se toistui lukemattomia kertoj...
-
Metrilakuindeksi kannattaa huomioida markkinatorilla käydessä, ts. kuinka monta metriä lakua saa viidellä eurolla. Nykyisin lähtökohta taita...
-
Taisi olla itse V. A. Koskenkorva (Valtion Alkon Koskenkorva), joka tokaisi aikoinaan tyhjentävän itsestään selvästi pirtin pöydän ääressä, ...
-
Olimme ruokaostoksilla, kun vihannesosastolla äkkäsin superkirsikkatomaatteja. Hilpeästä kevennyksestä huvittuneena vinkkasin vaimollekin nä...
-
Puolijumalallinen Leevi and the Leavings -legenda, nyttemmin autuaammille laulumaille kaksimielisyyksiä ja muita rasvaisia juttuja viljelemä...
-
Saarioinen taas valmiiksi pöydän laittaa, perinteiset herkut hyvältä maittaa, jouluna on aikaa olla seurassa toisten, kun jouluruokaa on ...
-
Kun viime vuoden kesähelteillä loikkasin kehityksen portaita pari askelmaa ylöspäin ja hankin Android-puhelimen, en tiennyt millaiseen kurim...
-
Uusi Suomi -nettilehdellä on Puheenvuoro-niminen blogipalvelu, johon on hilautunut lukuisia maamme sanavalmiita yksilöitä. Blogipalvelu edus...