Tie vie, Jussi ei 2: Trendikästä menoa

Ensin oli Suo, Kuokka ja Jussi. Kaupan päälle tulivat Velka, Kohtuuttomat Odotukset ja Yhteisön Paine. Nämä kolme veijaria yhdessä Suon ja Kuokan säestyksellä murensivat vähitellen Jussin psyyken, ja eräänä kauniina päivänä Jussi kilahti totaalisesti. Jussi tuikkasi tuleen hurjalla lainarahalla sisustuslehtien näyttelyesineeksi muutetun entisen kyläkoulun, jossa Jussin perhe oli nukkumassa. Onneksi Jussin vaimo oli edellisenä päivänä asentanut palohälyttimet taloon ja sai pelastettua kaikki turvaan liekkien tieltä, mukaan lukien Mindy-chihuahuan, joka nukkui aina parisängyn jalkopäässä. Vauhkoontunut Jussi vietiin lepäämään ennalta määräämättömäksi ajaksi, eikä Jussia enää vaivannut Velka, Kohtuuttomat Odotukset ja Yhteisön Paine saati ilkikurisesti virnuilemaan jääneet Suo ja Kuokka. Jostain kaukaa tarkkaili Turhamaisuus tuota kaikkea ja katsoi työnsä tehdyksi.

Epilogi: Jostain syystä Jussin alitajunta esti Jussia polttamasta pihalla ollutta lähes tuliterää Audi A5:tä.

Jälkikirjoitus: tykkään onnellisista lopuista.

Jälkikirjoitus 2: tykkään myös lopuksi kirjoitetuista onnellisista jälkikirjoituksista.

Tie vie, Jussi ei

Ensin oli Suo, Kuokka ja Jussi. Eräänä päivänä sattui niin, että paikalle eksyi Kossu, joka alkoi saman tien kaveerata Jussin kanssa. Kossu puhutteli Jussia sen verran syvällisellä tasolla, että se sai Jussin näkemään Suon ja Kuokan huonossa valossa. Suo ja Kuokka jäivät, kun Jussi ja Kossu lähtivät. Seuraavassa vaiheessa mukaan tulivat Sauna ja Terva. Sauna, Terva ja Viina (siis Kossu toiselta nimeltään) mittelivät, kuka auttaisi Jussia parhaiten. Viina sai vakuutettua Jussin, että se auttaisi Saunaa ja Tervaa paremmin. Niinpä Viina vei Jussin. Viina jätti vain kertomatta, millaiseen lopputulokseen sen apu johtaa. Viimeisessä erässä kamppailivat keskinäisestä vahvemmuudestaan Työttömyys, Viina, Kirves, Perhe, Lumihanki, Poliisi ja Viimeinen Erhe. Tässä vaiheessa mittelö kävi osallistujamäärän runsauden vuoksi niin sekavaksi, että voittajaa oli hankala suoralta kädeltä nimetä, mutta jostain kulmasta näytti siltä, että Työttömyys ja Viina olisivat lyöttäytyneet kimppaan, Lumihanki kutsui Perhettä, mutta Perhe ei vastannut kutsuun, ja Poliisi olisi saanut niskalenkin Viimeisestä Erheestä. Kirveestä ei nähty kuin vilaus. Selvää on kuitenkin, että Jussia vietiin näissä otteluissa kuin sitä entistä litran mittaa, joka oli tosiaan litran tilavuudeltaan eikä 750 ml, kuten nykylitra.

Lopuksi siteeraan – ah, kyllä – Miljoonasadetta eli Heikki Saloa (Poijan tie):

Reppuun sullottu on Raatteen tie
ja Tauno Palon pää
viinaa järvittäin ja murheen ies
kun perheet kotiin jää
Pitkät yöt jotka päättyvät
sydäninfarktiin
hallat, vekselit ja konkurssit
ja kaipuu enempään

(Anteeksi Heikki Salo, että muutin alkuperäisen sanoituksen ”yät” perinteiseen muotoon ”yöt”)

Käsi kalsareissa

Nyt käsi sydämelle, kuinka moni mies on pidellyt kättä kalsareiden sisällä? Kättä ei tarvitse laittaa sydämelle, jos se on jo kalsareissa. Muinaisessa Pulmuset-sarjassa Al Bundy aina töistä kotiin saavuttuaan rojahti ensimmäisenä sohvalle ja työnsi käden housun etumuksesta sisään. Ja aina se oli olevinaan hauskaa. Al Bundy teki tosin suorituksen vajavaisesti: käsi meni hädin tuskin puolittain housuihin, joten vällykäärmeelle asti sormet tuskin mitenkään ulottuivat. Ehjän suorituksen esti varmaan vapautta vaalivan Amerikan Yhdysvaltojen siveyslait.

Heijarin helliminen on joka miehen perusoikeus. Siinähän ei ole kysymys karkeasta Spanking The Monkey -tilanteesta, vaan hellästä hetkestä uskollisimman ystävän kanssa. Se on hyvin tehokas stressinpurkutapa. Pieni kuopsuttelu, kutittelu ja silittely muistuttavat miestä elämän perusarvoista, siitä miten parhaat asiat elämässä ovat kovin yksinkertaisia.

Joten tartu toimeen rohkeasti. Toki kannattaa varata mahdollisimman rauhallinen hetki kahdenkeskisen kaveruuden vahvistamiseen, etteivät ulkoiset häiriötekijät pilaa tuokiota. Pahimpia ulkoisia häiriötekijöitä on samassa taloudessa asusteleva räksyttävä naishenkilö, jolta saattaa irrota sellaisia rakentavia kommentteja kuin ”taasko sulla on käsi siellä palleissa?” ja ”lopeta, toi on tosi iljettävää”. Nainen ei voi koskaan ymmärtää.

Sakki ja Matti (tästä ei tule turkulaisvitsiä)

– Mitäs peliä sakki pelailee?
– Tämä sakki ihan vaan sakkipeliä pelailee.
– Vai tällaisella sakilla sitä sakkipeliä pelataan.
– Ollaanhan me sellainen sakki, jolta sakkipeli taittuu.
– No onkos sakilla sakkimatti jo tullut?
– Ei, sakki-Matti joutui jäämään kotiin. Sillä oli jännetupin tulehdus, joten Matti on sakista poissa tänään.
– No milläs sitä sakkia pelataan, jos ei sakissa sakki-Mattia ole?
– Kyllä tällä sakilla sakki luistaa ilman Mattiakin. Ei sakki yhtä Mattia kaipaa.
– Täytyypä jatkaa tästä matkaa. Sakki odottaa.
– Ai sakkisakki?
– Ei, petankkisakki.

Neiteilyä

Luin kirjaa, jossa kerrottiin seuraavaa: ”Maskuliinisuus-feminiinisyys kertoo yhteiskunnan arvoista. - - Feminiiniset maat ovat ”hoivamaita” eli pehmeisiin arvoihin satsataan. Skandinavian maat ovat melko feminiinisiä…” Mitä?! Näinkö täällä on käynyt? Täällä vain lellitään ja löllitään ihmisiä ja laitetaan vähän lisää pumpulia ympärille. Missä on talvisodan henki ja missä on Rokka, kun oikein hyvää miestä tarvitaan? Olemmeko valumassa Ruotsin kanssa samaan kastiin; kohta löydämme itsemme folkhemmetistä (suom. kansankoti) ja juoksemme kiljahdellen majstångin (suom. juhannussalko) ympäri surströmmingit (suom. hapansilakka) suupielessä. Itkeä vollotamme päivittäin kaljupäisen Olof Palmemme eli Urkin perään ja diskuteeraamme (suom. keskustelemme) loputtomiin hyvässä hengessä auringon laskiessa paapuurin puolelle ja kasteen laskeutuessa purjekenkiemme päälle.

Hep ja hop, eipäs lähdetä vielä keulimaan. Kirjaa siteeraten: ”Kun ns. ”kovat arvot” ja materia hallitsevat, kyse on maskuliinisuudesta. Näissä maissa suositaan tiukkoja lakeja ja rangaistuksia.” Jaaha, vai niin. Maskuliinisessa päässä tempaistaan muijaa turpaan, jos se kehtaa avata suunsa julkisella paikalla ja riepotellaan tukasta pitkin kyliä ja kaupan päälle annetaan koko naapuruston kivitettäväksi. Jos ei naapurusto jaksa, niin saa kivittää itse itsensä. Ja överiksi meni. Laeissa ja rangaistuksissa on vielä opittavaa monelta sharia-lakia soveltavalta maalta. Vankilathan meillä vastaavat moldovalaista neljän tähden hotellia. Materiaa täällä osataan palvoa sujuvasti, kysy vaikka Jyke ”Paljonko laitetaan” Kataiselta ja Alex ”Irvikissa” Stubbilta.

Taidanpa sittenkin taipua pehmoiluarvoihin ja feminiinistelyyn. Hoivataan ja ymmärretään kaikkia ja kaikkea ja toivotaan, että saadaan vastakaikua. Paitsi ei ymmärretä materian edessä kumartavia suuryritysten sätkynukkeja. Heidät vedetään yksi toisensa perään kölin alta ja pudotetaan pihakaivoon testaamaan veden syvyyttä. Ja tietty joskus täytyy kuulua perkeleitä ja nyt pojat ylitetään tuo suo niin että heilahtaa ja juodaan kori viinaa ja kyynelehditään keihään MM-kullan tahdissa. Mutta eivät ole Seppo Rädyn (kumarrusta myös Kinnusen Kimmolle ja Kimmon The Amisviiksille) jälkeen löytäneet miehiä keihään varteen. On se saatana kumma, kun joutuu katselemaan vuodesta toiseen rähmällään makaavia itkupillejä. Porilaisten marssi!